 |
Turun Sosialidemokraattinen Yhdistys rySodasta toiseen 1918-1945 |
|
Vuoden 1918 lopussa elettiin suomalaisen työväenliikkeen suurta kärsimysaikaa. Sisällissodasta oli kulunut vasta puoli vuotta ja porvarien raaka jälkiselvittely jatkui. Osa tätä oli työväenjärjestöjen hajottaminen, niiden talot ja omaisuus takavarikoitiin. Kaikkia turkulaisia työväenaktiiveja oli kuitenkin vapaalla jalalla. Nämä kutsuivat koolle yleisen sosialidemokraattien kokouksen jotta toiminta saataisiin uudelleen käyntiin. Ensimmäinen VPK:n talolle kutsuttu kokous hajotettiin 3. marraskuuta, mutta 28. päivänä yritys onnistui samassa paikassa. Kokouksen puheenjohtajana toimi räätälimestari Sulho Lehtonen. Kokouksessa oli paikalla lähes 500 henkeä. Yhdistys saatiin perustetuksi ja sille hyväksyttiin säännöt ja valittiin väliaikainen johtokunta. Muista aiheista poliisimestari oli kieltänyt puhumasta, mitä Johan Helo arvostelikin kokouksessa. Yhdistykseen liittyi kokouksessa 95 jäsentä ja vuoden loppuun mennessä jäsenmäärä oli 160.
Joulukuun 18. päivänä raittiusyhdistys Taimen talossa päätettiin osallistua kunnallisvaaleihin. 14 valittiinkin, mikä oli erinomainen tulos kannattajakunnan pääosan ollessa vankileirillä tai vailla kansalaisluottamusta. Samalla valittiin väliaikainen piiritoimikunta yhdistyksen keskuudesta – yhdistys oli tuolloin käytännössä yhtä kuin sosialidemokraattinen toiminta Varsinais-Suomessa. Vuonna 1919 toiminta oli laimeaa, joskin piirin alueelta saatiin eduskuntaan 6 sosialidemokraattia, mikä oli vain yksi vähemmän, kuin edellisissä eduskuntavaaleissa. 1920-luvun alkuvuosina toiminta oli vaihtelevaa. Vuonna 1924 oli kunnallis-, eduskunta- ja presidentin valitsijamiesvaalit ja tuona vuonna jäseniä oli 85. Kansalaissodan jälkeen uudeksi ongelmaksi nousi työväenliikkeen suuntataistelu. Kommunistit harjoittivat valtauspolitiikkaa myös Turussa ja valtasivat myös täkäläisen työväentalon, mikä haittasi sosialidemokraattista toimintaa. Jäsenet perustivat Sos. dem. Klubin, joka yhdessä Yhdistyksen ja Sosialistisen kirjapainon kanssa sai toimitilat Käsityöläiskadulta. Tilanne muuttui valoisammaksi ja vuonna 1926 jäsenmäärä kohosi 170:een. Raha-asioita hoidettiin arpajaisilla. Rahaa käytettiin erityisesti työväen valistustoimintaan ja lakkoavustuksiin. Taas 1920-luvun lopulla yhdistyksen toimintakertomuksissa mainitaan toiminta laimeaksi. On kuitenkin syytä muistaa, että yhdistys oli erittäin vaikutusvaltainen, sillä suurin osa kaupunginvaltuutetuista ja piirin kansanedustajista oli yhdistyksen jäseniä. Näin ainakin Valentin Annala, Aleksi Aaltonen, Aino Lehtokoski, Emil Jokinen, Kustaa Perho, Edwin Wahlsten ja Urho Kulovaara. Vuosikymmenen vaihde oli lapuanliikkeen aikaa. Kommunistien julkinen järjestötoiminta lakkautettiin ja lapuanliikettä myötäilevä virkavalta sulki Turun työväentalon, mutta se onnistuttiin pitämään työväenliikkeen hallinnassa. Vainosta ja ankarasta pula-ajasta huolimatta jäsenmäärä pysyi ennallaan ja vuonna 1931 järjestettiin mm. muiden yhdistysten kanssa yhteinen vappujuhla Kupittaalla, jäsenhankintajuhla, joulujuhla ja ns. pulajuhla. Vuonna 1933 kiinnitettiin huomiota siihen, ettei yhdistyksellä ollut tilaa huvitilaisuuksien järjestämiseen, mistä johtui puolestaan se, etteivät nuoret tulleet toimintaan mukaan sen vakavuuden takia. Muutoin ajat muuttuivat suosiollisemmiksi ja kannatus kunnallisvaaleissa lisääntyi. Seuraavana vuonna ammattiyhdistystoimintakin terästäytyi, kun aiemmin työnantajat olivat polkeneet heikkoa ay-kenttää. Vuonna 1934 valiteltiin ylimääräisten jäsenverojen perimisen hankaluutta. Paremmin sujui vuonna 1935 Urheiluväen Sosialistiseuran kanssa yhteiset arpajaiset. Suuntataistelukin osoitti laimenemisen merkkejä vuosikymmenen puolivälissä. Sen sijaan vuonna 1936 katseet käännettiin huoleen porvarien valmistautumisesta sotaan. Toiminta vilkastui vuosikymmenen loppua kohti erityisesti valistustoiminnan osalta. Vain naisjäsenten määrän pienuus huoletti vuonna 1938. Toinen maailmansota pysäytti järjestötoiminnan lähes tyystin. Juoksevat asiat hoidettiin, mutta muuten rintamapalvelus tai kotirintaman huolet täyttivät jäsenten arjen. Tulojen vähennyttyä päädyttiin noudattamaan äärimmäistä säästäväisyyttä ja toimihenkilöiden palkkiot puolitettiin. Välirauhan aikaan vuonna 1940 yhdistys järjesti vastaanottojuhlan sodasta palanneille rintamamiehille. Jatkosodan pommituksissa sai surmansa muun muassa yhdistyksen puheenjohtaja Fr. Lahti. Pommituksessa kärsineet vapautettiin loppuvuoden jäsenmaksuista. Yhdistys pohti sodan aikana muun muassa keinoja nuorison moraalin huonontumisen korjaamiseen. Sota myös siirsi 25-vuotisjuhlinnan syksylle 1945.
Yhdistyksen jäsen Aleksi Aaltonen (1892-1956) oli kansanedustaja 1929-35, Sosialistin päätoimittaja ja piirin puheenjohtaja. Poliittisessa vaikuttamisessa tärkein jakso Aaltosella osuu sotavuosille, jolloin hän toimi puoluesihteerinä ja ministerinä.
Kohti
hajaannusta
|
