 |
Turun Sosialidemokraattinen Yhdistys ryTakaisin SDP:hen |
|
Yhdistymispäätöksen myötä yhdistys sai paljon uusia jäseniä ja juhlatoimintakin elpyi. Vuonna 1973 yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja S. A. Koskimies kuoli testamentaten osan omaisuudestaan yhdistykselle. Tämä helpotti toiminnan rahoituspohjaa. Jäsenmäärä jatkoi tasaista kasvuaan, kuten toiminnan määräkin. Käyttöön otettiin myös 1950-luvulta tuttu käytäntö ajankohtaisista alustuksista kuukausikokousten yhteydessä ja arpajaisetkin pantiin täytäntöön vuonna 1974. Yhdistys oli aloitteellinen vuonna 1976 sosialidemokraattisen vappumarssiperinteen elvyttämisessä ja vuonna 1977 tämä toteutuikin. Muutenkin yhdistys oli aloitteellinen mm. työväenurheilun eheyttämisen saralla. Vuosikymmenen lopulla Suomessa elettiin suuren laman ja rakennemuutoksen aikaa. Työttömyys oli noussut pysyväksi ilmiöksi. SDP oli hallitusvastuussa koko 1980-luvun. Vuosikymmen oli vakaan ja kiihtyvän kehityksen aikaa ja sosialidemokraattinen hyvinvointivaltio rakennettiin viimeistään tuolloin. Lieveilmiöinä tulivat kasinotalous, sitä seuraava lama ja massatyöttömyys. Yhdistyksen toiminta noudatti totuttua kaavaa. Johtokunnan kokousten lisäksi kuukausikokouksissa kuultiin laadukkaita alustuksia ja osallistuminen oli runsasta. Yhdistys järjesti myös vaalitilaisuuksia vaikkapa vasemmistoenemmistöön johtaneissa vuoden 1980 kunnallisvaaleissa. Vaalityötä tehtiin ahkerasti myös Suomen ensimmäiselle vasemmistolaiselle presidentille Mauno Koivistolle. Vuosikymmenen puolivälissä arvostelua herätti yhteiskunnallinen konsensus, jolla katsottiin lakaistun maton alle monet epäkohdat ja kiistat. Kunnallisvaalitappio vuonna 1984 kiihdytti keskustelua. Aiheesta kuultiin alustuksia eri vuosina. Työväenurheilu pysyi myös asialistalla koko vuosikymmenen eri yhteyksissä ja aiheesta kuultiin mm. Antti Kalliomäkeä. Jäsenhankintaan piti kiinnittää uutta huomiota, sillä jäsenmäärä oli jämähtänyt 40 tienoille. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että ketä vaan olisi hyväksytty jäseniksi. Parissa vuodessa jäsenmäärä nousi lähelle 60:tta, mikä oli hyvin, sillä poistumaakin oli. Eduskuntavaaleja 1987 seurasi sinipunahallitus, minkä kokoonpano kirvoitti kipakoita puheenvuoroja muun muassa yhdistyksen parissa. Asiasta alusti Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Erkki Tuomioja, joka ei pitänyt asiaa ideologisesti sen ongelmallisempana kuin punamultaa. Jäsenhankintaan tuli uutta puhtia Turun Alueen Sosialistiyhdistyksen toiminnan hiipumisen myötä. Vuonna 1989 yhdistys jätettiin "nukkumaan" ja sen suuri osa sen jäsenistä liittyi yhdistykseen. 1980-luvun lopun toiminnan erikoisuuksia oli hiihto puolueosastojen välisten kilpailujen myötä. Myös saunaillat, joilla pyrittiin aktivoimaan vähemmän aktiivisia jäseniä, olivat vakio-ohjelmistossa. Toiminta olikin vilkasta poiketen puolueen valtalinjasta. Sen kruununa oli 70-vuotisjuhlat Tarmon talolla 2.10.1988. Vuosikymmenen vaihteen jälkeen voimakas lama pantiin Holkerin sinipunahallituksen syyksi ja SDP ajautui oppositioon. Porvarihallituksen politiikkaa taas seurasi vaalivoitto ainakin Turun kunnallisvaaleissa 1992 ja valtuustoon tuli vasemmistoenemmistö. Lama aiheutti yhdistyksessä huolta, mutta oppositiovuosina seistiin tukevasti puolueen linjan takana. Toinen vuosikymmenen alun puheenaihe oli Euroopan yhdentyminen, minkä etenemistä tarkasteltiin terveen kriittisesti oppositiopolitiikan hengessä. Lama aiheutti lamaa myös yhdistyksen toimintaan. Jäsenmäärän mukaan yhdistys kuitenkin kuului Turun suurimpiin. Yhdistys puhui osastojen yhteistyön ja jopa yhdentymisen puolesta. Erityisen likeistä yhteistyö oli Toveriseuran kanssa. Päätöksenteko tapahtui yhdistyksessä sovitellen lukuun ottamatta vuotta 1994, jolloin johtokunnan jäsen, kaupunginvaltuutettu Pekka Määttänen yritti lisätä vaikutusvaltaa yhdistyksessä tuomalla syyskokoukseen koko joukon omia kannattajiaan uusina jäseninä. Vanhemman polven yhdistysläiset olivat saaneet vihiä tästä ja olivat varautuneet tähän. Kokouksessa olikin poikkeuksellisen paljon väkeä ja Määttäsen nurkanvaltausyritykseen reagoitiin. Nykyisin Määttänen on keskustapuolueen jäsen ja Askaisten kunnanjohtaja.
Sodasta toiseen
|
